Vähän oon taiteilia!

Otsikon kirjoitusvirhe on muuten tahallinen, tiedoksi kaikille kieli poliiseille :D
Tänään kipeänä ollessa tulin kirjoittaneeksi runon.

Ilo on sitä tunnetta
jonka ilmaisuun ei tarvita turhia sanoja
hymysi kertoo kaiken

Hih, mitä piditte? Kuumeesta huolimatta tai ehkä juuri siitä johtuen oon tänään ollut ihan kuplivan iloinen. Kävin iltapäivällä tapaamassa paikallislehden toimittajaa (ja jäädytin pyörämatkalla korvani, kannattaisi munkin ehkä oppia jo käyttämään sitä pipoa), aloitan kesällä juttusarjan. Nyt pitäisi vaan keksiä joku loistoidea. Vähän jännittää, että lähes koko kotipaikkakuntani lukee ko. lehteä.

Sitten kuvasin koiraani, eikös näytä tässä aika syötävän söötiltä : D En tiiä oonko jotenkin kieroutunut, mutta itse oon aina pitänyt tanskandoggeja, bullterrierejä, pitbulleja sun muita yleisesti ei-niin-kivoina pidettyjä koiria kaikkein ihanimpina otuksina maan päällä. Oma koirani on siis staffordshirenbullterrieri. Ja älkää pelätkö, en aio selittää täällä koirista sen enempää. En oo varmaan ainoa, jota ärsyttää ihmiset joilla ei tunnu olevan muuta elämää kuin lemmikit.



Huomenna ajattelin tehä pitemmän kuvapostauksen, jos oon paremmassa kunnossa. Nyt kuume pyörii siinä 38 asteen tienoilla ja olo on sen mukainen.

Postausehdotuksia saa esittää!

Lunssassa

Nyt se sitten iski muhunkin, flunssa mokoma. Päivä on kulunut tukkoisissa merkeissä ja pääkoppa ei pelaa. Kuumetta ei kuitenkaan oo vielä ilmaantunut. Oikeastaan toivon, että ruumiinlämpöni nousisi aurinkoisempiin lukemiin, jotta saisin huomenna sairastaa rauhassa kotona.


Jatkan iltaani mansikkakeiton ja vitaminoidun appelsiinimehun voimin. Atsiuh.

Myynnissä skottarikorkkarit!

Tänään on ollut harvinaisen tylsä päivä. Koulussa pyörin tavalliseen tapaan kavereideni kanssa tutustumatta keneenkään uuteen tyyppiin, iltapäivä on kulunut blogatessa, lenkkeillessä ynnä muun arkisen parissa. Jospa sitä vielä tänään keksisi jotain piristävää :D Huokaus.

Sattui tänään sentään yks huvittava juttu. Olin just rekisteröitynyt koulun koneella yhdelle keskustelupalstalle ja täyttänyt sähköpostikentän. Sit kännykkä soi, ja katse yhä kiinni tietokoneessa vastasin hajamielisesti: "sara.savikko at hotmail.com puhelimessa". Noin puolen sekunnin päästä tajusin, mitä oikein vastasin, ja kaverin äiti langan toisessa päässä kuulosti vähintäänkin häkeltyneeltä. Loppujen lopuksi repesin nauramaan ihan hysteerisesti ja pahoittelin kämmiäni, toivottavasti en saa kuulla tästä kaveriltani mitään viisastelua jälkikäteen.. Nimeni ei muuten oikeasti ole Sara Savikko. :D

Ja nyt: saanen esitellä naamani ensimmäistä kertaa Uglingin historiassa~! Pipo ei nyt oikein edusta, tiiän, mutta tässä oli paras ilme.

Sitten itse asiaan:

MYYNNISSÄ skottiruudulliset korkokengät, jotka ostin 18 punnalla Electric Ballroom-nimisestä vaatekaupasta Lontoon Camdenista. Kuvittelin, että jalkani kasvaisivat vielä, mutta niin ei käynytkään, joten korkkarit ovat mulle liian isot enkä pysty kävelemään niillä. Siksi siis myyn.


Pohjalliset on kengissä valmiina. Korkoa on noin 8-13cm, mittaan tarkemmin, jos joku on kiinnostunut. Kengät on siis kokoa 38, mutta malli on iso, ja sanoisin että menevät ehkä parhaiten 39-41-kokoiseen jalkaan. Hinta pyörii siinä 15 € kieppeillä. Laita kommentti, jos kiinnostaa!

Tässä kuvia kengistä:

Jee!

Noinkin mielenkiintoinen otsikko.

Sain viimeinkin blogin ulkoasun pelaamaan, nyt Uglingilla on ikioma banneri! Siinä ei tosin oo mitään omakuvia tai mitään. Jossain vaiheessa aion vielä vaihtaa sen tyylikkäämmäksi ja kuvaavammaksi, mutta kyllä se nyt kelpaa. :) Perhosia.

En oo tehnyt tänään mitään järkevää, päivä kului teetä juodessa, datistellessa ja Mamma Miaa siskon kanssa katsoessa.. Jotenkin ahdistaa olla näin saamaton. Mut huomenna on onneks koulua ja voi upottaa ajatuksensa opiskelemiseen. Mulla on aina ollut tapana miettiä liikaa ihmistä suurempia asioita ja sen jälkeen ahdistua.

No oon mä sentään viettänyt lauantaina aikaa ystävieni kanssa - pitkästä aikaa. Oltiin uimassa ja mentiin sen jälkeen syömään, hauskaa oli : ]

Mietin et laittaisko huomenna kouluun tavalliset mustat pillifarkut vai mustavalkosen rusettimekon. Riippuu siitä että onko mulla huomenaamulla joukostaerottumisolo. Meiän koulussa ei kannata käyttää minkäänlaista hametta tai mekkoa jos ei taho erottua joukosta. Sellasta katotaan pahalla silmällä :---D

Tavallaan on outoo et sata vuotta sitten tytöt käytti vaan hameita ja nykyään katotaan pahalla, jos käyttää hameita. Mun näkökulmastani kehitys on mennyt huonoon suuntaan kun rakastan hameita >:3
njaa, yöpuulle.

Päivän asu-debyytti

Ajattelin laittaa Uglingin kunnolla käyntiin perinteisellä tyylipostauksella. Kuten blogin kuvauksessa lukee, tyylini on kokeilevan perinteinen siinä mielessä, että tykkään yhdistellä herttaisia vanhanaikaisia mummojuttuja ja moderneja, rockahtavia vaatteita keskenään. Oon aika ristiriitainen ihminen. Mut toisaalta en oo ehkä täysin löytänyt tyyliäni, ja toisinaan mun päällä näkee ihan erilaisiakin asuja kuin äsken kuvailemani. Kuten esim tänään.

Käytän tuota kaulakorua aina, vaikka myönnän että joidenkin vaatteiden kanssa se on liikaa. Harmaavalkoluumun värinen ruutupaita on tilattu jostain päin interneziä ja paita ostettu H&M:ltä. Hame on ihan kiva, oikeasti paljon sinisempi ja löysin sen syksyllä Turusta viidellä eurolla. Siniset ylipolvenvillasukat (toinen on nyt kyllä polven alapuolella :D) on kudottu itse ja maiharit ihan tavallista vetskarimallia, en muista mistä ne ostin.

Mä en oo lainkaan bränditietoinen ihminen, käytän sitä mikä näyttää tai tuntuu kivalta vaikka se olis ostettu Vapaa Valinnasta. Tavallaan se on hyvä juttu, jos meen kaupungille, mun ei tarvitse rajoittaa kauppakierrosta vain maineikkaisiin putiikkeihin vaan kaikki kelpaa. Valinnanvaraa on enemmän. :D

Yay naamassani on salama. Oon pahoillani siitä, että sensuroin naamani, ajattelin nyt ainakin alkuun hiukan suojella yksityisyyttäni. Jos Ruma ankanpoikanen saa vahvat siivet eli jokusen ihanan lukijan, mäkin tuun sen verran itsevarmaksi että voin lopettaa sensuroinnin.

Kiitos blogiini tutustumisesta, toivottavasti jäät seurailemaan!

Seuraavaksi luvassa varmaan juttua teestä, Lontoosta ja bannerintekemisen vaikeudesta.

♥ Duckling

PS. Kertokaa mielipiteenne blogin väreistä! Nyt kun saamaton Duckling ei ole tehnyt kunnon banneria, on värimaailma sitäkin tärkeämpi. Haluaisin Uglingin olevan raikkaan ja rehellisen värinen. Sattuuko tämä silmiin vai onko keväisen piristävä, kuten minä sen näen? :--D

Hatched: A new Ugly Duckling in town

Hai! Saanen esitellä vasta kuoriutuneen life/style-blogini Ugly Ducklingin. Vielä tämä on pieni poikanen ja katselee maailmaa arasti, mutta toivon kovasti, että kohta siivet jo kantavat : >

Aion kirjoittaa tänne ankkavaltion asioista (= omasta elämästäni), vaatteista, haaveista, kaukomaista, asioista, jotka eivät menekään niin kuin pitäisi ja ihan kaikesta mitä mieleeni tuleekaan. Jos et koe tätä blogia kiintoisaksi, mulla ei ole puolustuksekseni mitään sanottavaa; tämä blogi on osa mua, enkä voi millään miellyttää kaikkia. Vaikka toisinaan osaankin olla jopa rakastettavan ruma ankanpoikanen..

Jospa sitä kirjoittaisi pienen esittelyn minusta ja motiiveistani perustaa blogi. Olen nuori tyttö läntisestä Suomesta, kaupungista, joka on riittävän suuri ollakseen kaupunki, mutta ihan liian pieni jaksaakseen enää yllättää. Kirjoittaminen on aina ollut minulle tärkeä tapa kertoa elämästäni ja netissä jakaa kokemuksiani toisten kanssa, ja blogin perustaminen on viipyillyt mielessäni jo pitkään.

Vuonna 2009 huomasin panostavani ulkonäkööni ja etenkin pukeutumiseni ihan liian vähän. Perheessäni oli aina vallinnut käsitys, että vanhat vaatteet käytettiin loppuun ja paikattiin vielä pari kertaa ja sitten ostettiin uudet vastaavat Prisman vaateosastolta. Vaatteiden shoppaileminen huvin vuoksi ei tullut kysymykseenkään.

Mutta kun minä, naispuolinen ja luonnostaan jonkin verran pinnallinen ihminen, vartuin hieman vanhemmaksi, aloin luonnollisesti kiinnittää enemmän huomiota ulkonäkööni ja tajusin, miten surkea vaatekaappini sisältö olikaan. Aloin vimmaisesti käydä nettivaatekauppojen sivuilla haaveilemassa ja kuolasin kaupungilla näyteikkunoiden ihanuuksia. Ryhdyin meikkaamaan kouluun ja kuulin monelta taholta, että silmäni näyttävät kauniin muotoisilta ja niiden hailakan vihertävä väri tulee hienosti esiin, kun ehostan niitä violetilla. Ostin melkeinpä ensimmäistä kertaa elämässäni vaatteen omilla säästöilläni ja ymmärsin, miksi jotkut todella pitävät vaatekaupoissa kiertelemisestä. Otin kunnia-asiakseni uudistaa vaatekaappini kokonaan vuonna 2010.

Ja siitä sainkin idean tämän blogin nimeen; becomingswan.blogspot.com ja Ugly Duckling saivat innoituksensa Ruma Ankanpoikanen-sadusta.

Ehkä minustakin vielä joskus tulee joutsen.